| |
Jaettu asiantuntijuusEtusivu > Jaettu asiantuntijuus
Mitä on jaettu asiantuntijuus?
Käsitteellä kuvataan prosessia, jossa ryhmän jäsenet lyövät viisaat päänsä yhteen eli yhdistävät tietonsa ja taitonsa ja rakentavat yhdessä uutta tietoa. Työskentelyn lähtökohtana on yhteinen ongelma, jonka ratkaisemiseksi ryhmän täytyy työskennellä yhdessä. Ratkaistava ongelma on niin monimutkainen, ettei yksi ihminen kykene ratkaisemaan sitä yksin pelkästään omien tietojensa ja taitojensa varassa. Miten asiantuntijuuden jakaminen hyödyttää ryhmän työskentelyä?
Miten jaettu asiantuntijuus soveltuu kouluelämään?Millaisia ryhmätöitä?Perinteisesti koulumaailma on tukenut ajattelua ja oppimista yksilöllisinä prosesseina. Ryhmätöitä toisaalta tehdään koulussa monenlaisia. Ongelmaksi saattaa muodostua se, että oppilaat eivät sitoudu työskentelyyn tasapuolisesti, vaan osa jää vapaamatkustajiksi eikä opi kunnolla.Ryhmätyön taustalla pitäisikin olla sellainen yhteinen tavoite ja tehtävä, joka motivoi ryhmän työskentelemään yhdessä. Jaetun asiantuntijuuden malli sopii sellaisiin ryhmätöihin, joissa ryhmän työskentelyn taustalla on yhteinen, monimutkainen ongelma. Ks.Tutkivan oppimisen osatekijät. Tavoitteena on, että oppilasryhmien työskentely jäljittelee korkeatasoisen asiantuntijaryhmän työskentelyä ja että ratkaistavat tehtävät ovat oikeita ja monimutkaisia ongelmia, joita tutkitaan esimerkiksi yliopistossa. Oppilaiden eritasoisuus?Oppilaat ovat varsinkin peruskoulussa eritasoisia. Asiantuntijuuden jakamisen kannalta eritasoisuus ei ole ongelma. Oppilaiden erilaiset näkökulmat ja osaaminen täydentävät toisiaan. Oppimisen ja vuorovaikutustaitojen kannalta on tärkeää havaita, että oma ajattelu voi poiketa hyvinkin paljon vieressä istuvan ajatuksista. Toisilla oppilailla on enemmän tietoa kohteesta kuin toisilla. mutta joka tapauksessa tiedon jakaminen hyödyttää koko ryhmää.Myös ns. hyvät oppilaat hyödyttävät ryhmää. Heidän ajattelutapansa ovat ehkä kehittyneempiä kuin muilla, mikä tulee ryhmässä väistämättä esiin. Erilaiset ajattelu- ja oppimistavat tulevat ryhmässä ikään kuin julkisiksi, jolloin toiset oppilaat voivat oppia hyvien oppilaiden ajattelusta uudenlaisia, kehittyneempiä ajattelutapoja. Kouluaikana monet taidot ovat vasta kehittymässä. Näitä taitoja oppilas voi käyttää eritasoisesti. Itsenäisesti työskennellen hän pystyy toimimaan vain taidon alarajoilla. Tuen ja ohjauksen avulla hän sen sijaan voi käyttää taitoaan paremmin ja syvemmin. Ks. lähikehityksen vyöhyke. Ryhmässä tulisi olla mahdollisimman avoin ja kannustava ilmapiiri. On välttämätöntä, että oppilaat tiedostavat erilaisuuden ja eritasoisuuden olevan hyväksyttävää ja hyödyllistä. Opettajan toiminnalle tällaisen ilmapiirin luominen asettaa suuria haasteita. Ryhmässä työskentelyn edut ovat suuremmat kuin itsenäisessä työskentelyssä. Kaikki tutkivan oppimisen erilaiset sovellukset kehittävät ongelmanratkaisukykyä. Tätä taitoa voi harjoitella yksin, mutta ryhmätyöskentely on monella tavoin hyödyllisempää. Yhdessä tutkiminen ja tietojen yhdistäminen kehittää ryhmätyötaitoja ja antaa oppilaalle mahdollisuuden tutkia omaa osaamistaan suhteessa muihin. Myös työelämän kannalta on hyödyllistä, että jo kouluaikana totutaan ratkaisemaan ongelmia yhdessä. Tavoitteena on entistä syvällisempi oppiminen ja oppilaiden kehittyminen aktiivisiksi tiedon tuottajiksi ja rakentajiksi. On selvää, että muutos ei tapahdu yhdessä yössä. Sähköiset oppimisympäristöt ovat hyvä väline kokeilla ja toteuttaa yhdessä tutkimisen taitoa. Vastuullisen ryhmätyöskentelyn taitojen ja asiantuntijuuden kehittyminen vie aikaa. Oppilaan muutos tiedon passiivisesta vastaanottajasta ja läksyjenteko-automaatista ei käy hetkessä. Lue lisää jaetusta asiantuntijuudesta. Lähteet: Eteläpelto, A. ja Tynjälä, P. (toim.) 1999. Oppiminen ja asiantuntijuus. Juva, WSOY. Hakkarainen, K., Lonka, K.& Lipponen, L. 2002. Tutkiva oppiminen. Älykkään toiminnan rajat ja niiden ylittäminen. Porvoo, WSOY. Poikela, E. (toim.)
Ongelmaperustainen pedagogiikka 2002. Tampere, Tampereen
yliopistopaino. |