|
Etusivu > Yhdessäoppiminen > Yhteisöllinen
oppiminen
Yhteisöllinen oppiminen on toimintaa, jossa suurehko ryhmä (esim. luokka) yrittää yhdessä tietoisesti ymmärtää tai selittää jotakin ilmiötä tai asiaa. Pyrkiessään ymmärtämään ja selittämään ilmiötä, ryhmä tuottaa uutta tietoa, jota ei voida palauttaa kenenkään yksilön tuottamaksi tiedoksi. Tutkiva oppiminen on eräs yhteisöllisen oppimisen muoto. TavoitteetYhteisöllisen oppimisen tavoitteena on:
PeruspilaritYhteisöllisessä oppimisessa on keskeistä:
Yhteiset tavoitteetYhteisöllisessä oppimisessa koko ryhmällä tai yhteisöllä on yhteiset toiminnan tavoitteet. Tavoitteena on yhdessä ratkaista jokin monimutkainen ongelma tai pyrkiä selittämään ilmiö. Ratkaistavat ongelmat ja ilmiöt ovat niin monimutkaisia, ettei niitä pystytä ratkaisemaan yksin eikä edes pienryhmissä: tavoitteeseen pääseminen vaatii koko ryhmältä tai yhteisöltä määrätietoista ponnistelua, asiantuntijuuden jakamista, monitasoista vuorovaikutusta ja kokonaan uuden tiedon luomista.Työskentelyprosessin korostaminenYhteisöllisessä oppimisessa itse oppimis- ja työskentelyprosessi ovat tärkeämpiä kuin yhteisön tuottama lopputulos. Yhteisöllinen oppiminen on luonteva tapa toimia ja oppia yhdessä, ratkaista ja selittää yksilön ymmärryksen yläpuolelle meneviä ongelmia ja ilmiöitä. Yhteisöllinen oppiminen on tapa suhtautua tietoon ja sen muodostukseen.Lue tutkivan oppimisen prosessin osatekijöistä omassa osiossa. OngelmalähtöisyysYhteisöllisessä oppimisessa muutetaan selitettävät ilmiöt ja tapahtumat kysymyksiksi tai ongelmiksi, joita lähdetään yhdessä ratkaisemaan. Kaikille yhteinen pääongelma jaetaan pienemmiksi alaongelmiksi, joihin pienryhmät ja lopulta yksilöt pyrkivät etsimään, muokkaamaan ja tuottamaan relevanttia tietoa. Lopulta koko yhteisö kerää yhteen tuotetun tiedon ja pyrkii yhdessä, tuotetun tiedon ja jaetun asiantuntijuuden varassa, ratkaisemaan yhteisen pääongelman tai antamaan alkuperäiseen kysymykseen hyvän vastauksen.Jaettu asiantuntijuusYhteisöllisessä oppimisessa kullakin yhteisön jäsenellä on omat vahvuusalueensa, joita halutaan hyödyntää koko yhteisön yhteisen ongelman ratkaisemiseksi. Yksilöitä rohkaistaan kehittämään omaa osaamistaan ja asiantuntijuuttaan eteenpäin. Kaikkien yhteisön jäsenten ei tarvitse tietää eikä oppia kaikkea. Osaaminen hajautetaan yhteisön jäsenten kesken ja samalla kevennetään yksilöiden kognitiivista kuormitusta. Uuden tiedon luominen ja ongelmien ratkaiseminen tapahtuu vuorovaikutuksessa yhteisön jäsenten kesken. Tässä vuorovaikutustapahtumassa yksilöt tuovat oman eritysosaamisensa koko yhteisön käyttöön.Lue lisää jaetusta asiantuntijuudesta omassa osiossa. TiedonrakenteluTiedonrakentelu on järjestelmällistä työskentelyä oppimisyhteisön tuottamien käsitysten ja ajatusten kehittämiseksi. Tiedonrakentelu liittyy kiinteästi kaikkeen yhteisöllisen oppimiseen. Tiedonrakenteluun kuuluvat tiedon etsiminen, kokoaminen, tuottaminen ja raportointi, tiedon kriittinen arviointi ja tiedosta keskustelu yhteisön kesken.Lue lisää tiedonrakentelun ideasta ja sen suhteesta oppimiseen. Ajattelun näkyväksi tekeminenYhteisöllisessä oppimisessa ryhmän tai yhteisön jäsenet pyrkivät tuomaan oman ajattelunsa toisille yksilöille näkyvään muotoon. Ajattelun näkyväksi tekeminen helpottaa tiedonrakentelua: tiedon kriittistä tarkastelua, oman ajattelun kehittelyä ja ryhmän yhteisen ymmärryksen syvenemistä. Oman ajattelun näkyväksi tekeminen ei siis helpota ainoastaan yksilön ajattelun kehittämistä vaan koko yhteisön tai ryhmän yhteisen ymmärryksen kehittämistä ja uuden tiedon luomista.Ajattelun näkyväksi tekeminen helpottaa myös oppilaiden metakognitiivisten, oppimaan oppimisen, taitojen kehittämistä. Sekä yksilöiden että ryhmän tai yhteisön ajattelun ja tiedonrakentelun prosessia voidaan seurata erityisesti silloin, kun tiedonrakentelun tukena käytetään verkko-oppimisympäristöä. Verkko-oppimisympäristöön tehdyistä viesteitä jää nk. mediajälkiä, joita seuraamalla voidaan analysoida ajattelun ja tiedonrakentelun prosesseja. Ajattelu voidaan tuoda muille näkyvään muotoon esimerkiksi puhumalla, kirjoittamalla, piirtämällä kuva tai kaavio, tekemällä yksinkertainen animaatio tai sarjakuva jne.. Kognitiivisten ja metakognitiivisten taitojen kehittäminenYhteisöllisen oppimisen tavoitteena on tukea oppilaiden kognitiivisten ja metakognitiivisten taitojen kehittymistä. Kognitiivisten ja metakognitiivisten taitojen oppimista tukee työskentely heterogeenisissa ryhmissä, joissa kognitiivisilta taidoiltaan kehittyneemmät oppilaat toimivat mallina taidoiltaan heikommille oppilaille. Opettajan tehtävänä on ohjata oppilaat seuraamaan ja tarkastelemaan sekä omaa että muiden oppilaiden toimintaa ja ajattelua (itsearviointi ja ryhmäarviointi), tarjota oppilaille mielekkäitä opiskelu- ja toimintamalleja ja toimia asiantuntijan esimerkkinä yhteisössä.Vastuu opiskelun organisoinnista ja oppimisestaYhteisöllinen oppimisessa oppilaiden oletetaan jo hallitsevan vuorovaikutuksen, yhteistyön ja argumentoinnin taidot. Yhteisöllinen oppiminen on toimintatapa ja -kulttuuri, jossa oppijat toimivat itseohjatusti organisoiden itse sekä oman opiskelunsa että yhteistyön muiden oppilaiden kanssa. Samoin oppilaat kantavat vastuun omasta oppimisestaan. Tämä tarkoittaa myös avun pyytämistä opettajalta tai muilta oppilailta tarvittaessa.Yhteisöllinen oppiminen ja itseohjautuvuus ovat tiiviisti yhteydessä toisiinsa. Yhteisöllisyys tukee yksilön itseohjautuvuuden kehittymistä ja itseohjautuvuuden vahvistuminen edesauttaa yksilöä toimimaan ja oppimaan yhdessä muiden kanssa. Yhteisöllisen oppimiskulttuurin syntyminen luokkaan on pitkäjänteisen työn tulos. Se vaatii alussa yhteisten sääntöjen sopimista, oppilaiden vuorovaikutus-, yhteistyö- ja opiskelutaitojen kehittämistä ja harjoittelua ja positiivisen, oppimiseen kannustavan ilmapiirin luomista. Lähteet: Lipponen, L. 1997. Tietotekniikka yhteisöllisen oppimisen tukena. Teoksessa Tella, S. (toim.) Media nykypäivän koulutuksessa. Osa 1. Helsingin yliopisto Opettajankoulutuslaitos. Tutkimuksia 178, 99-107. Mannisenmäki, E. 2000. Oppija verkossa - yksin ja yhdessä. Teoksessa Jyri Manninen ja Janne Matikainen (toim.) Aikuiskoulutus verkossa. Verkkopohjaisten oppimisympäristöjen teoriaa ja käytäntöä. Helsingin yliopisto. Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus. 183-197. Tella, S., Vahtivuori, S., Vuorento, A., Wager, P. & Oksanen, U., 2001. Verkko opetuksessa – opettaja verkossa. Edita: Helsinki. Vahtivuori, S., Wager, P. & Passi, A. 1999. "Opettaja, opettaja teletiimi 'Tellus' kutsuu..." Kohti yhteisöllistä opiskelua virtuaalikoulussa. Kasvatus 30, (3), 265-278. ©
Jenni Collin, Kati Korhonen, Laura Penttinen & Virve Vakiala
2003
|